saklaus
lýsingarorðsak-laus
1
ekki sekur (af afbroti), sýkn
hann er saklaus af ákærunni
2
sem skortir lífsleynslu, reynslulaus
þá var ég var ung og saklaus
3
sem skaðar ekki, skaðlaus
saklausar skemmtanir
Orðasvið og samstæður
sakleysi
Samstæður
Frumstig
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklaus
saklaus
saklaust
Þf.
saklausan
saklausa
saklaust
Þgf.
saklausum
saklausri
saklausu
Ef.
saklauss
saklausrar
saklauss
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausir
saklausar
saklaus
Þf.
saklausa
saklausar
saklaus
Þgf.
saklausum
saklausum
saklausum
Ef.
saklausra
saklausra
saklausra
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausi
saklausa
saklausa
Þf.
saklausa
saklausu
saklausa
Þgf.
saklausa
saklausu
saklausa
Ef.
saklausa
saklausu
saklausa
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausu
saklausu
saklausu
Þf.
saklausu
saklausu
saklausu
Þgf.
saklausu
saklausu
saklausu
Ef.
saklausu
saklausu
saklausu
Miðstig
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausari
saklausari
saklausara
Þf.
saklausari
saklausari
saklausara
Þgf.
saklausari
saklausari
saklausara
Ef.
saklausari
saklausari
saklausara
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausari
saklausari
saklausari
Þf.
saklausari
saklausari
saklausari
Þgf.
saklausari
saklausari
saklausari
Ef.
saklausari
saklausari
saklausari
Efsta stig
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausastur
saklausust
saklausast
Þf.
saklausastan
saklausasta
saklausast
Þgf.
saklausustum
saklausastri
saklausustu
Ef.
saklausasts
saklausastrar
saklausasts
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausastir
saklausastar
saklausust
Þf.
saklausasta
saklausastar
saklausust
Þgf.
saklausustum
saklausustum
saklausustum
Ef.
saklausastra
saklausastra
saklausastra
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausasti
saklausasta
saklausasta
Þf.
saklausasta
saklausustu
saklausasta
Þgf.
saklausasta
saklausustu
saklausasta
Ef.
saklausasta
saklausustu
saklausasta
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
saklausustu
saklausustu
saklausustu
Þf.
saklausustu
saklausustu
saklausustu
Þgf.
saklausustu
saklausustu
saklausustu
Ef.
saklausustu
saklausustu
saklausustu