snælduvitlaus
lýsingarorðsnældu-vitlaus
stjórnlaus, óður, snarvitlaus
hún hélt að hann væri orðinn snælduvitlaus
veðrið var alveg snælduvitlaust og það sá ekki úr augum
Frumstig
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
snælduvitlaus
snælduvitlaus
snælduvitlaust
Þf.
snælduvitlausan
snælduvitlausa
snælduvitlaust
Þgf.
snælduvitlausum
snælduvitlausri
snælduvitlausu
Ef.
snælduvitlauss
snælduvitlausrar
snælduvitlauss
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
snælduvitlausir
snælduvitlausar
snælduvitlaus
Þf.
snælduvitlausa
snælduvitlausar
snælduvitlaus
Þgf.
snælduvitlausum
snælduvitlausum
snælduvitlausum
Ef.
snælduvitlausra
snælduvitlausra
snælduvitlausra
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
snælduvitlausi
snælduvitlausa
snælduvitlausa
Þf.
snælduvitlausa
snælduvitlausu
snælduvitlausa
Þgf.
snælduvitlausa
snælduvitlausu
snælduvitlausa
Ef.
snælduvitlausa
snælduvitlausu
snælduvitlausa
Karlkyn
Kvenkyn
Hvorugkyn
Nf.
snælduvitlausu
snælduvitlausu
snælduvitlausu
Þf.
snælduvitlausu
snælduvitlausu
snælduvitlausu
Þgf.
snælduvitlausu
snælduvitlausu
snælduvitlausu
Ef.
snælduvitlausu
snælduvitlausu
snælduvitlausu