splitti
nafnorðhvorugkyn
tittur, stundum klofinn í tvennt, notaður til festingar
Fallbeygingar
Eintala
Eintala m. greini
Nf.
splitti
splittið
Þf.
splitti
splittið
Þgf.
splitti
splittinu
Ef.
splittis
splittisins
Fleirtala
Fleirtala m. greini
Nf.
splitti
splittin
Þf.
splitti
splittin
Þgf.
splittum
splittunum
Ef.
splitta
splittanna